Markku Nuotio
Satomaat ja Candomino muodostuivat rakkaiksi käsitteiksi heti kättelyssä vuonna yksi ja kaksi, eli silloin kun Etelä-Espoon seurakunta ja pian sen jälkeen Candomino perustettiin. En ollut varmaankaan ihan ensimmäisessä harjoituksessa. Sitä hauskempaa oli, kun sain todeta, että riveissä oli pari entistä kuorokaveriani Cantores Minores -poikakuorosta ja nopeasti sitä tutustui muihinkin Tauno Satomaan ylläpitämän hyvän hengen ansiosta.
Vuosiluvut eivät minulla valitettavasti pysy mielessä, mutta joitakin tapauksia ja matkoja muistan kyllä. Osallistuminen kuorokilpailuun Tampereella tuotti muistaakseni toisen sijan. Äitini piti sitä vääränä ratkaisuna, eli sijan olisi pitänyt olla ykkönen. Tällöin hän otti kustantaakseen Candominon ensimmäisen levyn, EP:n, josta muistan ainakin yhden laulun: ”Puhukaa keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä”. Konserttimatka Lundiin oli ikimuistoinen. Mike Hannah’n opettamista irkkubiiseistä jäi mieleen ”I’ve been a wild rover for many a year” ja Miken muutettua takaisin kotiseuduilleen pidimme kirjeyhteyttä jonkin aikaa.
Romanttisena luonteena voin tunnustaa nyt, että rakastuin aika ajoin kuoron ihaniin tyttöihin, mutta koska olin sangen ujo, nämä romanssit jäivät yksipuolisiksi. Lundin reissulla uskalsin kuitenkin tunnustaa rakkauteni eräälle ihastukselleni – huonostihan siinä kävi – pakit tuli ja loppumatka sujui itkuisen alakuloisissa tunnelmissa – laulu soi: ”Oi ystäväin, oi armahain, älä unhoita minua…” – ai kun sattui!
Vuodet vierivät ja Candomino- sekä puhallinorkesteriharrastusteni myötä oli mukava myös seurata Satomaan perheen kasvua ja olen iloinen siitä, että olen saanut kuulua tuohon perheyhteisöön mm. suloisen kummityttöni kautta. Uusien sukupolvien myötä olen seonnut jo laskuissa ja nimissä, mutta aina kun henkilöys on selvinnyt on kanssakäyminen tapahtunut mitä lämpimimmissä merkeissä. Tuli siis selväksi, että meikäläinen ei Candominosta ainakaan elämänkumppania löytänyt, mutta kun menin sitten aikoinaan avustamaan Olarin kirkkokuoroon – jo tärppäsi. Kohtasin siellä nykyisen puolisoni. Saimme kaksi ihanaa lasta – hekin jo nyt aikuisia. Eläkepäivilläni auttelen omistamassani musiikkiliikkeessä Fugassa Helsingin Musiikkitalossa ja vapaa-aika kuluukin sitten lauluharrastusten parissa kotona ja seurakunnassa. Toivotan kaikkea hyvää Candominolle ja CandoMinille pitkälle tuleviin vuosikymmeniin edellä mainitsemani laulun sanoin: ”Puhukaa keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla”.
Tutustu Markun omistamaan levykauppaan, myynnissä myös Candominon levyjä: http://fuga.fi