Silja Nurkkala, Candominon puheenjohtaja 2011
Ihmiselle on luontaista kuulua johonkin. Muuten ajelehditaan. Ollaan cocktail-kutsuilla. Kilpailutetaan. Erityisen tärkeää on, että aikuisuuden kynnyksellä oleva nuori kokee kuuluvansa johonkin.
Candomino on monelle nuorelle rakas harrastus ja oman perheen korvike. Kuoro tuo arkeen pysyvyyttä ja säännöllisyyttä: kahdet kuorotreenit viikossa, laulutunnit, viikonloppuleirit, keikat, matineat ja ulkomaanmatkat. Illanistujaiset ja notkujaiset, kissanristiäiset ja konserttien jälkipuinnit.
Kuoro on erilaisten ihmisten ekosysteemi, jonka täytyy hengittää yhtä aikaa, olla samalla sivulla, soida yhdessä. Se on nuorelle turvallinen kasvuympäristö, jos elämä on muutoin yksilökeskeistä tai hakee vielä suuntaansa. Kuoroharrastus vaatii sitoutumista ja kykyä sovittaa omaa toimintaa osaksi kokonaisuutta. Se on välillä rasittavaakin: maanantai-iltaisin, kun sen kymmenennen kerran hiotaan samaa sointua. Tai sunnuntaiaamuisin, kun herätään pakolliseen jumalanpalvelusavustukseen laulamaan aamuäänellä päivän psalmia.
Usean tutkimuksen mukaan kuoroharrastus lisää ihmisen hyvinvointia ja parantaa elämänlaatua. Se vastaa ihmisen perustarpeeseen kuulua johonkin ja toimia tavoitteellisesti yhdessä.
Laulaminen on lähes primitiivinen osa ihmisyyttä: ihmiset, jotka eivät muutoin juuri laula, löytävät itsensä laulamasta elämän tärkeissä tilanteissa: syntymäpäivinä, hautajaisissa, häissä tai kun Suomi voittaa jääkiekossa.
Candomino on toiminut jo viidenkymmen vuoden ajan usealle nuorelle tärkeänä yhteisönä ja rakkaana harrastuksena. Suosittelen sitä lämpimästi nuorille, jotka vielä etsivät omaa ääntään.
Candomino 50 -kirkkokonsertti palmusunnuntaina 9.4. klo 18 Temppeliaukion kirkossa, vapaa pääsy – tervetuloa! Konserttiviikon jälkeen kuoroon otetaan jälleen uusia laulajia, katso lisää candomino.fi