CandoMinin kuorokerho on toiminut syksystä 2016. Kuorokerhossa opetellaan kuorolaulun ja yhdessä musisoimisen perusteita.
Saapuessani kirkolle ensimmäiset kuorokerholaiset ovat jo ovella odottamassa. Pikku hiljaa lapsia kertyy naulakoille: Kuorokansioita vedetään repusta ja kerrotaan, kuinka tänään koulussa pelattiin koripalloa. Tuliko meille läksyä viime kerralla, joku kysyy.
Harjoitukset alkavat ja kokoonnumme piiriin kuoroluokan keskelle. Aina aluksi verryttelemme vartalon lämpimäksi. Puhalluksia, taputuksia ja hypähdyksiä – onkohan kyse sittenkin liikuntakerhosta? Ei sentään, laulu vain sujuu paremmin, kun kehoa on vähän herätelty. Siirrymme äänenavauksiin, joista lasten suosikki on usein rytmipiiri. Jokainen saa laulaa tai lausua oman improvisaationsa taputuksen säestämänä, jonka jälkeen muut toistavat. Kokeilemme, miltä tutut äänenavaukset kuulostavat eri tunnetiloin laulettuna. Joku keksii lauluun sopivan liikkeen ja innostaa muut mukaan.
Kun kroppa, ääni ja korva on hereillä, siirrymme päivän uuden asian pariin. Koska kaikkien lukeminen ei ole vielä sujuvaa, opettelemme ensin kappaletta pienissä paloissa toistolaulun keinoin. Jottei homma käy tylsäksi, laulamme välillä pianossa tai fortessa tai tempoa vaihtelemalla. Joskus joku kuorolaisista saa tulla kuoronjohtajaksi näyttämään tahtia tai määräämään tavan, jolla muut laulavat. Lopuksi jaan vielä nuotit kotona kertailua varten.
Vihdoin pääsemme tuttujen laulujen pariin! Kertailemme aiemmin opittuja, lisäämme uusia elementtejä sinne tänne. Kaanoneiden laulaminen se vasta hauskaa onkin, kun vaikeustasoa voi kasvattaa aina lisäämällä lauluryhmiä. Lopuksi otamme mukaan vielä kuorolaisten toivelauluja. Toivelauluja on laidasta laitaan: Välillä toivotaan kappaleita, joiden keskiössä on koreografia tai rytmi, ja välillä taas pysähdytään laulamaan viime vuoden konsertissa laulettu Mä olen niin pienoinen sellaisella innolla, että opettajaa melkein itkettää. Parasta on, kun laulamisen ilo näkyy ja kuuluu.
Kuoron loputtua ovelta kuuluu iloinen puheensorina. Iloitsen siitä, että kokeneemmat kuorokerholaiset ottavat uudet laulajat aina mukaan kuvioihinsa. Syksyllä yhdessä laatimiimme sääntöihin lisättiin kohta, jonka mukaan kuorokerhossa ollaan kaikkien kavereita, ketään ei jätetä yksin. Kotiin lähtiessäni mieli on taas kerran parempi kuin ennen kerhoa: Laulamisella on vain sellainen voima!