Anna-Kaisa Aalto, Candominon puheenjohtaja 2007

Candominon 50-vuotisjuhlakonsertti kokosi yhteen kuorolaisia kuudelta eri vuosikymmeneltä. Oli riemastuttava näky, kun suunnilleen puolet Tapiolasalin yleisöstä asteli alas lavalle suurkuoron riveihin. Suurin osa kanssalaulajista oli minulle tuiki tuntemattomia. Silti heidän kanssaan oli helppo laulaa, olihan meillä jotain yhteistä.

Juttelin juhlissa muutaman entisen kuorokaverin kanssa, milloin aloitimme Candominossa, milloin lopetimme ja mitä sen jälkeen on tapahtunut. Kysymys ”vieläkö laulat jossain” kirvoitti enimmäkseen tuttuja ilmaisuja, kuten aikapula, hektinen arki ja ruuhkavuodet. Sen sijaan vastaus, joka jäi vähän vaivaamaan, kuului suunnilleen: kun kerran on laulanut korkeatasoisessa kuorossa, ei enää viitsisi lauleskella vähän jotain sinnepäin.

Tinkimättömyys ja halu tehdä asiat hyvin on hieno juttu. Musiikin tuottamisesta ei sentään silti tarvitse kokonaan luopua, vaikka kalenteri armotta kieltäytyisi parista treeni-illasta viikossa kotiläksyineen ja viikonloppuleireineen. Moni upea äänihän vaikenisi silloin iäksi!

Oli toisaalta myös ihana kuulla heistä, joilla laulaminen oli jatkunut uusissa porukoissa, yksityistunneilla tai vaikka omassa lähipiirissä. Näin joulun tullen toivotankin tinkimätöntä laulun riemua jokaiselle, vaikka stemmat menisivätkin vähän sinnepäin. Annahan raikua!

Candomino kiittää seuraajiaan vuodesta 2017 ja toivottaa kaikille tunnelmallista joulun aikaa ja lauluntäyteistä vuotta 2018!

Osta lippuja tästä