Candomino-kuorolla on parhaillaan käynnissä uusien laulajien rekrytointi parin viikon päästä koittaviin koelauluihin. Mutta kuka on se henkilö, joka loistaa tämän vuoden rekrymainoksissa? Miten hänestä on tullut candominolainen ja mitä hän ajattelee laulamisessa kuorossa? Tästä kertoo Saku, 18-vuotias kaksoistutkinto-opiskelija.
Entä miltä tuntuu siirtyä Candominon pikkusisaruskuorosta, CandoMinistä Candominoon? Mikä kuorolaulamisessa on parasta? Näihin kysymyksiin vastaa espoolainen, 18-vuotias Stiina – myöskin kaksoistutkintoa opiskeleva.
Miksi harrastat kuorossa laulamista?
Saku: Harrastan kuorossa laulamista, koska tykkään laulamisesta ja kuorossa sitä pääsee tekemään mahtavien tyyppien kanssa. Yhdessä laulaminen on monta kertaa kivempaa kuin yksin!
Stiina: Kuorossa pääsee tekemään musiikkia positiivisen rakentavassa ympäristössä ja pienetkin onnistumiset huomataan. Kuoroharrastus on myös hyvä tapa sosialisoitua ja tuoda toisinaan tylsään arkeen kevennystä ja juhlan tuntuisia hetkiä.
Miten löysit Candominon?
Saku: Kuulin kaveriltani ja hän sai minut innostettua hakemaan kuoroon.
Stiina: Lauloin ennen CandoMinissä ja sitä kautta kuorolaulu ja Candomino ovat tulleet tutuiksi. Candominoon hakeminen oli siis ollut jo pitkään suunnitelmissa ennen syksyä 2018, jolloin siirryin mineistä minoihin.
Miksi valitsit kaikkien kuorojen joukosta juuri Candominon?
Saku: Olin kuullut kuorosta ja sen tasosta paljon hyvää ja päätin kokeilla, että riittäisikö itselläni taidot tuohon porukkaan.
Stiina: Tiesin, että kuorossa lauletaan hienoa ohjelmistoa taitavasta kuoronjohtajasta puhumattakaan. Olin myös kuullut kuoron yhteishengestä paljon hyvää. Sain pian huomata näiden väitteiden paikkansapitävyyden ihan itse.
Mikä kuorolaulamisessa on parasta?
Saku: Kuorolaulamisessa parasta on yhdessä tekeminen. On mahtavaa miten kaikki antavat täyden panoksensa siihen yhteiseen juttuun ja sitä kautta onnistumme.
Stiina: Esiintymiset ja niihin liittyvä valmistautuminen ja tsemppaaminen on aina siistiä. Myös yhteiset matkat, kisat, kuoroleirit ja treenipäivät ovat intensiivisyydessään antoisia. Eniten kuitenkin tykkään ihan vain treenaamisesta ja musiikkiin syventymisestä.
Mikä on paras muistosi kuorouraltasi?
Saku: Paras muisto on varmaankin leiri viime syksyltä. Siellä pääsi tutustumaan muihin kuorolaisiin ja laulamisen lisäksi oli kivaa yhteistä ajanviettoa ja oleilua. On todella tärkeää, että itse laulamisen lisäksi me vietetään kuorona myös muutenkin vapaa-aikaa.
Stiina: Yhtä parasta muistoa on mahdotonta valita. Täytynee kuitenkin yhtyä Sakun vastaukseen syksyn perinteisestä kuoroleiristä, missä sai treenaamisen ohessa nauttia luonnon rauhasta ja kuorokavereiden ratkiriemukkaasta seurasta.
Mitä odotat tulevalta kuorokaudelta eniten?
Saku: Odotan eniten tulevalta kuorokaudelta Grandomino-konserttia!
Stiina: Joudun valitettavasti jäämään kuorosta tauolle muutettuani toiselle paikkakunnalle, mutta odotan innokkaana Grandominon paluuta sekä aina niin upeita joulukonsertteja!
Lopuksi, kerro terveiset niille, jotka miettivät kuoroharrastuksen aloittamista
Saku: Kokeilkaa ihmeessä ja hakekaa nimenomaan Candominoon, niin pääsette kokemaan upeita juttuja parhaassa porukassa! Ja jos koelaulut jännittää, niin älkää antako sen hidastaa. Kaikkia muitakin se jännittää ja itsekin olin aika varma siitä, että en kyllä pääse kuoroon, mutta tässä sitä nyt kuitenkin ollaan!
Stiina: Ei kannata turhaan miettiä, laittaa vain hakemuksen ja miettii sitten myöhemmin. Kenestä tahansa saattaa kuoriutua ehta kultakurkku. En ole kuullut vielä kenestäkään, joka katuisi kuoroharrastuksen aloittamista. Myös koelaulutilanteen jännittäminen on ihan turhaa. Siellä vain toivotaan hakijoiden onnistumista. Parhaimmillaan kuorosta saa elinikäisiä ystäviä ja ikimuistoisia kokemuksia, joita lämmöllä muistelee sitten vielä vanhoilla päivillä!
Candominon koelaulut järjestetään 19. ja 22.8. Olarin kirkolla. Ilmoittaudu mukaan nettisivuillamme!