Paulus Hartikainen, candominolainen 2018-
Syksyn raikas tuoksu tervehtii, kun nousen ulos autosta Olarin kirkon sateen tummentamalle parkkipaikalle. Ilta-auringon viimeiset säteet välkehtivät kultaisina asfaltilla ja jostain kuuluu pikkulinnun yksinäinen laulu. Ilman halki puhaltaa talven hyinen henkäys, joka saa kirkkokummulle nousevaa tietä reunustavat haavat varisemaan kullankeltaista lehtisadetta.
Ylhäällä kummulla kirkon avonaisesta ovesta kuuluu laulua. Kävellessäni lähemmäksi erotan sanat:
”Es ist nun nichts Verdammliches an denen, die in Christo Jesu sind.”
Jokaviikkoiset Candominon yhteiset harjoitukset jo ovat alkaneet, olen siis jälleen vähän myöhässä.
Astun sisään kirkkoon, jonka täyttää musiikki. Se kaikuu käytävän punatiilisistä seinistä ja lattiasta. Se puhuu 1700-luvun alkupuolella eläneen kanttorin ajatuksia ja tunteita niin kauniisti, että saa kuulijan ihon kananlihalle.
”Die nicht nach dem Fleische wandeln, sondern nach dem Geist.”
Keskellä kirkkosalia istuu puoliympyrässä joukko nuoria, jotka on helppo todeta syyllisiksi kirkossa raikuvaan musiikkiin. Laulajien keskellä seisoo pääsyyllinen, jonka jokaista pienintäkin liikettä kuorolaiset seuraavat herkeämättä. Kävelen kirkkosalin läpi istumaan omalle paikalleni, joka odottaa muiden miesten keskellä kutsuvana. Kaverit hymyilevät ja nyökkäävät tervehdykseksi. Avaan kansioni ja yhdyn kuoroon.
Hetken päästä johtajamme Esko Kallio nostaa kätensä ilmaan vaientaakseen opetuslapsensa. Laulu loppuu ja saliin laskeutuu hetken hiljaisuus. Sitten rivistöstä alkaa kuulua puheen pulputusta, kun kaikki kiirehtivät kertomaan vierustovereilleen, mitä kaikkea hauskaa laulun aikana oli tapahtunut ja missä kohdassa kukin oli sattunut laulamaan väärin. Teosta aletaan käydä läpi osa osalta niin, että jokaiseen pieneenkin ääntämykselliseen ja musiikilliseen nyanssiin kiinnitetään erityistä huomiota. Vain paras kelpaa.
Kun virheet on opeteltu pois, toistetaan osat useita kertoja niin, että kuorolaisille jää alitajuntaan vain täydellinen versio Bachin taideteoksista.
Illan jatkuessa laulut vaihtuvat J. S. Bachista Toivo Kuulaan ja Felix Mendelssohnista Leevi Madetojaan. Maisemat ja vuosisadat vaihtuvat, mutta kuorosta loistaa sama iloisuus ja laulamisen into. Pihalla, kirkon seinien ulkopuolella, pakkanen alkaa kiristyä muistuttaen luontoa talven tulosta, mutta sisällä lämpimässä raikaa iloinen kuorolaulu, joka lämmittää niin laulajan kuin kuulijankin sydäntä.
Kaikkien näiden iloisten, tuskallisten, onnellisten ja raastavien tuntien päämääränä on onnistua täydellisesti, kun Espoon tuomiokirkon ovet viimein avautuvat yleisöille lauantaina 27.10. klo 18. Tuona päivänä nähdään ennennäkemättömän suuri ja mahtava Grandomino-kuoro, kun yhteen liittyy nykyisen Candominon kokoonpanon kanssa suuri joukko kuoromme alumneja, jotka ovat syksyn ajan harjoitelleet kanssamme.
Sinäkin voit olla osa tämän tarinan loppuhuipennusta.
Grandomino-konsertti la 27.10.2018 klo 18 Espoon tuomiokirkossa. Candominoa, Candominon alumneja ja Espoon barokin yhtyettä johtaa Esko Kallio. Liput 16/12 € ennakkoon candomino.fi ja ovelta tuntia ennen.