Viena Jurvelin
Rakastuin kuoromusiikkiin jo alle kouluikäisenä. Vanhemmat sisarukseni kävivät seurakunnan kuorossa ja odotin malttamattomana, kunnes olisin tarpeeksi vanha liittyäkseni kuoron riveihin. Candomino tuli tutuksi jo teini-ikäisenä levytysten kautta – ajattelin usein nuorena, että joskus vielä haluaisin noin hyvään kuoroon laulamaan. Kun sitten aikoinaan muutin kotipaikkakunnaltani Oulusta Helsinkiin, liityin ilolla Candominon riveihin ja aika pian tuosta kuoroperheestä tuli hyvin tärkeä osa elämääni.
En olisi kuitenkaan aikoinaan Candominoon liittyessäni uskonut, että vielä joskus kuoron rinnalla toimisi vahva ja eläväinen lapsikuoro, jota vieläpä itse johtaisin. Näin pääsi kuitenkin käymään – kolme vuotta sitten CandoMini oli juuri perustettu, meillä oli kymmenen laulajaa koossa ja harjoittelimme neljän joululaulun ohjelmistoamme kuntoon ensiesiintymistämme varten. Ensimmäinen toimintavuosi CandoMinin kanssa oli aika haastavaa, uuden lapsikuoron perustaminen lähes nollasta ei ole ihan yksinkertaista. Alun perin ajatuksena oli perustaa koulutuskuoro Candominolle, mutta hyvin pian ymmärsin, että 10-vuotiasta lasta ei juurikaan motivoi ajatus siitä, että ehkä seitsemän vuoden päästä hän pääsee isompien kuoroon laulamaan. Siispä aika pian päätin, että vaikka kuorot tekevätkin tiivistä yhteistyötä, niin CandoMinistä tulee itsenäinen kuoro, jolla on omat tavoitteet ja omanlainen ohjelmisto.
Lasten ja nuorten kanssa työskentely on ollut aina itselleni luontevaa. Lapsilla on usein paljon enemmän intoa, heittäytymiskykyä ja taitoa oppia uutta kuin aikuisilla, ja siksi koen usein, että lapsikuoron kanssa on mahdollisuudet päästä vaikka kuinka pitkälle. Minulle kuorolaiseni eivät ole koskaan olleet vain oppilaita, vaan kanssamuusikoita, joiden kanssa saan jakaa innostukseni ja intohimoni kuoromusiikkia kohtaan. Vaikka työ ei ole kovin helppoa tai kevyttä, niin koen silti ettei vaivannäkö ole mennyt hukkaan: pienestä epävarmasta laulajaryhmästä on kasvanut 35-henkinen taitava ja monipuolinen lapsikuoro, jonka kehittymisen vauhdilla ei tunnu olevan rajoja.
Lokakuussa teimme ensimmäisen menestyksekkään ulkomaanmatkamme Espanjaan Canta Al Mar -kuorofestivaaleille. Tuloksena oli kultaleimat kahdesta eri sarjasta ja kuoronjohtajan erityispalkinto. Vaikka viralliset tunnustukset tuntuvat tietenkin hyvältä, niin paras palkinto itselleni on tämä työ itsessään, musisoiminen ja uusien kuoroelämysten kokeminen näiden lahjakkaiden ja innokkaiden lasten kanssa. Yksi elämäni hienoimmista hetkistä oli Barcelonassa Santa Maria Del Pi -kirkossa, kun lapset lauloivat silmät loistaen Arvo Pärtin ja Einojuhani Rautavaaran haastavia lauluja, ja esiintymisen jälkeen he suorastaan säteilivät positiivista energiaa: ”Viena, se meni ihan sikahyvin!” Silloin ajattelin, että ehkä olen tehnyt jotain oikein, ja niin haluaisin tehdä jatkossakin.
Olen iloinen, että CandoMini saa olla mukana Candominon juhlavuoden humussa ja toivotaan että vahva lapsikuoro tulee takaamaan Candominolle vielä seuraavatkin 50 toimintavuotta!
Tulossa: Candominon ja CandoMinin yhteiset Laulun loiste -joulukonsertit. Liput Lippupisteestä