Eemeli Linna, candominiläisen vanhempi

Äänestä CandoMinia! #CandoMini

CandoMini lapsikuoro on päässyt ehdokkaaksi Tempo Awards -kilpailuun kuorosarjassa. CandoMini on perustuu täysin vapaaehtoiseen rahoitukseen. Kuoroa johtaa sen perustaja Viena Kangas. Kirjoitan laulajien puolesta ja pyydän, että käy äänestämässä CandoMiniä voittajaksi oheisesta linkistä:

http://tempoawards.fi/ehdokkaat/

Voin samalla kertoa tarinan kuoromatkalta lokakuulta. Pääsin osallistumaan valvojan roolissa CandoMini-lapsikuoron kanssa kansainväliseen Claudio Monteverdi -kuorofestivaaliin ja kuorokilpailuun, johon osallistui 12 kuoroa eri puolilta maailmaa.

CandoMinin saapuessa Venetsia kylpi lempeässä lokakuun auringossa, aivan kuin kaupunki olisi tiennyt lasten saapuvan. Kun he ensi kerran tulivat Venetsian rautatieaseman portaille, he haukkoivat ihastuneena henkeään, järjestäytyivät portaille ja laulaminen alkoi. Lasten laulu pysäytti ohikulkijat ja turistit kuuntelemaan ja kuvaamaan.

Venetsiassa ollessaan, kulkiessaan kapeita katuja ja siltoja pitkin, joku heistä aina aloitti laulun, johon muut vähitellen yhtyivät. CandoMinistä muodostui kapeilla kujilla pitkä laulava jono, joka sai kadulla kulkevat ihmiset pysähtymään kummissaan. ”Mikä on tämä joukko, joka laulaa moniäänisesti kulkiessaan Venetsian kaduilla?”

CandoMini-kuoro osallistui kilpailuissa kahteen sarjaan, sakraali- ja lapsikuorosarjaan. Lapsikuorosarjassa lapset olivat juuri laulamassa surullista suomalaista kansansävelmää kaipauksesta. Keskiaikaisen San Piedro di Castellon valtava kirkko täyttyi laulun kaiusta, surusta ja kaipuusta. Kuulijat istuivat hiljaa. Eräs tuomareista istui pää painuksissa kyyneleet silmissään.

Lapset selviytyivät lapsikuorosarjan voittajaksi! Lapset olivat riemuissaan, sillä voiton ansiosta he pääsivät laulamaan finaaliohjelmistonsa kaikkien kuorojen yhteisessä loppukilpailussa. Lasten oma tavoite oli päästä laulamaan James Stevensin tekemä sovitus Nader My God by U isossa kirkossa. Teos on alun perin kuuluisasta hymnistä uppoavan Titanicin kannelta.

Odottaessaan finaalivuoroaan lapset leikkivät kirkkopuiston nurmikolla ja istuivat rivissä kanavan reunalla valvojien järkkäämiä eväitä syöden. Ilta-aurinko kultasi heidät ja jylhän San Piedro di Castellon kirkon. Eräs lapsista lepäsi takin alla nurmikolla, sairaana. Sama tyttö toivotti myöhemmin kyynelet silmillään tovereilleen onnea. Hän ei pystynyt osallistumaan esitykseen.

Tuli finaaliesityksen vuoro. Lapset kävelivät jonossa kirkon eteen sovitussa järjestyksessä. Ensimmäisessä teoksessa kuoron pienin tyttö aloitti soolon, johon yhtyi kaksi muuta ja vähitellen voimistuen eri ääniin koko kuoro. Teos vaimeni loppuaan kohden, jolloin kuului enää soolon kirkas ääni valtavassa kirkossa. Teos päättyi ja hetken hiljaisuudessa kuoro järjestäytyi uudelleen, viimeiseen esitykseensä.

Viimeinen teos oli Nader My God by U. Kuoro lauloi alkutahdit sekä kaikille tutun teeman, jonka jousikvartetto tiettävästi soitti uppoavan Titanicin kannella. Sen jälkeen alkoi latinankielinen yhtenäinen rytmikäs teksti pääteeman kanssa rinnakkain. Lasten kasvoilla näkyi täydellinen keskittyminen vaativaan teokseen, he näkivät sillä hetkellä vain johtajansa. Kuoron ainoat pojat seisoivat eturivissä vierekkäin, kuten tytötkin, keskittymisestään pienessä etukumarassa. Videolle puhelimellaan kuvaavan valvojan kädet vapisivat ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Laulusta kuului kallistuvalla laivalla ryntäilevien ihmisten huuto ja hätä, mutta sen ylitse kaikui enkellaulun kaltainen pääteema.

Kuoronjohtajan nopeat eleet veivät teosta määrätietoisesti eteenpäin, laiva kallistui, laulu voimistui ja nousi yhä korkeammalle, vaihtoi sävellajia ylemmäksi ja päättyi viimein raastavaan loppusointuun, jonka kuoronjohtaja katkaisi huippuunsa voimallisella viittauksella. Jälkikaiku kiersi ympäri kirkon holveja, yleisö ja tuomaristo istui hurmioituneen paikoillaan, joillakin suu auki. Lumous haihtui ja aplodit täyttivät kirkkosalin.

Festivaalin yhteisessä palkintojenjaossa lapset olivat jo vaihtaneet esiintymisasunsa arkivaatteisiin ja tennareihin, ja istuivat levollisina kuunnellen tuomariston puhetta. Ensin palkittiin Monteverdin oman teoksen parhaiten esittänyt kuoro. Sen jälkeen kolmas palkinto, toinen palkinto ja viimein oli ensimmäisen palkinnon vuoro. Lapset istuivat paikoillaan veikkaillen mielessään, mikä aikuisten muodostamista kuoroista olisi se paras, joka voittaisi pääpalkinnon.

Samalla päätuomari kajautti mahtipontisesti voittajan nimen: ”CandoMini from Finland!” Lapset alkoivat kiljua riemusta täysin epäuskoisena, ettei tämä ole mahdollista! He säntäilivät toistensa kaulaan ja itkivät onnesta. Ei kukaan heistä olisi uskonut, että lapsikuoro voisi mitenkään voittaa Monteverdi-kuorofestivaalin pääpalkintoa.

Sunnuntaina messuavustuksen jälkeen CandoMini käveli ripeästi valtavasta Santa Maria Gloriosa dei Frari -kirkosta kohti Venetsian rautatieasemaa jonossa laulaen. Lasten lähtiessä alkoi sade, Venetsia itki. Sade jatkui yhtä soittoa viikkoja, kunnes Italiasta tuli lehtikuvia tulvasta, jossa Marcuksen aukio oli veden vallassa.

Todettiin yhdessä valvojien kanssa, että tällainen kokemus sattuu ihmiselle vain kerran elämässä!

Intagramissa on kuvia CandoMinin Venetsian matkasta ja finaalin viimeisen teoksen kuulet tästä linkistä, Youtubesta, ihan vaan puhelimella kuvattuna.

CandoMini on ehdolla Radio Classicin Tempo-palkinnon saajaksi kuorosarjassa. Yleisö voi vaikuttaa palkinnonsaajiin äänestämällä suosikkiaan. Äänestys on käynnissä 16.2.2018 klo 23.59 asti. Voittajat valitaan Tempo-gaalassa 2.3.2019. CandoMiniä pääsee äänestämään täällä!

Osta lippuja tästä