Saara Kalliokoski, candominolainen 2018–
Aloitin kuorolauluharrastukseni kahdeksanvuotiaana. Hetki on jäänyt mieleen, kun silloinen opettaja vei minut ja ystäväni ensimmäistä kertaa kuoroon. Jäin koukkuun tähän harrastukseen, nyt takana on jo yli 20 vuotta kuoroilua. Kuoroon lähtee usein väsyneenä, pohtien jaksaako edes lähteä? Kotiin palaa paremmalla mielellä ja uudella energialla.
Kuorolaulun pohjana on yhdessä musiikin tekeminen. Musiikin positiiviset vaikutukset alkavat jo odotusaikana: äiti on lapseen kontaktissa laulujen, hyräilemisen sekä musiikin avulla. Vauva reagoi äidin ääneen. Musiikin rytmi on sosiaalisuuden pohja. Musiikki aktivoi aivojen hermosoluverkkoja. Musiikki luo pohjaa tulevalle oppimiselle. Suurimmat muutokset on havaittu aivojen sosiaalisilla alueilla. Musiikki vaikuttaa myös muihinkin viestijärjestelmiin, mutta oksitosiinijärjestelmään sillä on suurin vaikutus. Musiikki yhdistää kulttuureja sekä ikäryhmiä.
Kuorolaulun hyödyistä on tehty useita tutkimuksia ja opinnäytetöitä. Esimerkiksi Kettusen mukaan lähtökohtaisesti kaikki säännölliset harrastukset tukevat ihmisen hyvinvointia, mutta mehän uskomme kuorolaulussa olevan aivan erikoisen hyvinvoinnin tenhon. Kuorolaulussa yhdistyy sosiaalinen puoli ja yhdessä oppiminen oman kehittymisen kanssa. Markku Hyyppä on tutkimuksissaan todennut, että yhteismusisointi on siirtynyt todennäköisesti lajilta toiselle. Rytmin ja yhteisrummuttelun avulla on vahvistettu ryhmän yhteishenkeä ja ryhmän ulkopuolelle jääneitä tai vetäytyneitä on kohdannut helpommin vaara. Me kuorolaulajat olemme siis vahvoja lenkkejä evoluution ketjussa.
Kuorolaulamisesta hyötyy aivojen lisäksi keho kokonaisvaltaisemminkin. Kuorolaulaminen on iloinen asia. Se herättää aivoissa vahvoja emotionaalisia reaktioita. Nämä reaktiot vaikuttavat taasen psykofysiologiseen säätelyjärjestelmään ja tasapainottavat sitä. Tämä tasapaino tuo meille terveyttä ja hyvinvointia. Nämä hyvinvoinnin kokemukset muovaavat osaltaan aivojen rakenteita. Nykyisen kuvantamistekniikan avulla on voitu vahvistaa jo 1900-luvun alussa todettuja tutkimuksia siitä, että muusikoiden aivojen rakenteissa näkyy eroja ei-muusikoiden aivoihin. Suomalaisen aivotutkijan Huovilan mukaan kaiken takana on ahkera harjoittelu mikä vaikuttaa aivojen rakenteeseen, eli erot eivät ole synnynnäisiä. Harjoittelu vahvistaa toiminnanohjausta ja tukee oman suorituksen kehittämistä. Aivojen lisäksi laulaminen laskee laulajan sykettä sekä hengitystekniikkaa. Parhaimmillaan kuorolaisten syke synkronisoituu kuorokavereiden sykkeeseen sekä kuoronjohtajan antamaan pulssiin.
Kuorolaisten on todettu elävän pidempään. Clift kummpaneineen pohti kansainvälisen kuorolaisten fyysisen hyvinvointitutkimuksen myötä, miksi kuoroharrastusta ei ole otettu kansainvälisiin terveyden edistämiskamppanjoihin.
Kuorolaulu tuottaa iloa laulajlle. Kuorolaisten on todettu hymyilevän paljon. Niin kutsutut ”läheisyyshormoonit” eli oksitosiinin pitoisuudet nousevat laulaessa. Tähän liittynee Candominossakin ilmennyt erityisen hyvä ryhmähenki, mikä näkyy meillä yhdessä tekemisen meininkinä sekä haluna viettää aikaa yhdessä.
Tästä pääsemmekin kuorolaulun sosiaalisiin hyötyihin. Nimittäin kuoron sosiaalinen hyöty voi olla myös valtaisa. Kuorolaulun sosiaalisen hyödyn takana on vuorovaikutus, yhteishenki, musiikin tekemisestä tuoma ilo sekä emotionaaliset kokemukset. Nenola toteaa väitöstutkimuksessaan, että kannattaa palkata kuorolaulaja töihin.
Kuoroharrastus kehittää ihmisen tiimipelaajaksi. Kuorossa tarvitaan me-henkeä. Se luo pohjaa kuoron sointimaailmalle. Eripurainen kuoro kuulostaa eripuraiselle. Parhaimmillaan hyvä yhteishenki kuuluu musiikin kauneudessa. Yhteinen tavoite yhdistää ennalta tuntemattomat ihmiset yhteisen päämäärän vuoksi. Halu luoda jotain yhteistä saa laulajat virittämään äänensä yhteiseen sointiin. Yhdessä laulaminen alkaa jo yhteisellä äänenavauksella. Näissä hetkissä harjoitellaan yhteisiä harjoitteita jotka vaikuttavat sosiaalisen yhteissoinnin virittämisen lisäksi jokaisen laulajan omaan kehoon.
Kuorolaulu tuottaa siis henkistä hyvää oloa. Hyyppä on todennut kuorolaulun tuottavan positiivista stressiä sekä onnistumisia, mikä synnyttää myös omalta osaltaan hyvää oloa. Kuorolaisten panostaessa harrastukseen ja musiikin tekemiseen, jokainen kokee onnistumisen kokemuksia. Tämä taasen vaikuttaa positiivisesti kuorolaisten itsetuntoon. Onnistumiset opettavat kuorolaisia tuntemaan kuoron sointia ja sitä miten itse voi vaikuttaa siihen. Kuorolaulusta voi parhaimmillaan saada flow-kokemuksia, oppimisen iloa sekä yhteisöllistä huumoria arkeen.
Kuorolaululla on siis monia hyötyjä meidän hyvinvointiin. Siksi me harrastamme sitä. Kuorolaulu on parhaimmillaan muutakin kuin yhdessä laulamista: Me Candominossa olemme löytäneet hyvää mieltä yhteisistä matkoista, rakkaudesta juustoon, sekä ilosta luoda jotain kaunista, kaunista musiikkia. Kannattaa harrastaa kuorolaulua jos haluaa elää pitkän ja hyvän elämän!
P.S. Candominoon etsitään uusia laulajia. Kannattaa pohtia niitä okstosiineja ja tulla pääsykokeisiin! Ilmoittaudu mukaan täällä.
Lähteitä joita tässä on muun muassa käytetty!
Hyyppä. M. T. 2005. Me-hengen mahti. Jyväskylä: PS-kustannus.
Hyyppä, M. T. 2013 Musiikin pauloissa, kulttuuri pidentää ikää. https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=kpi00410
Levitin, D. J. 2010. Musiikki ja aivot – Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä. Suomentanut alkuteoksesta Timo Paukku, Hakapaino, Helsinki.
Müller, V. & Lindenberger, U. 2011. Cardiac and Respiratory Patterns Synchronize between Persons during Choir Singing. PloS ONE, 6 Issue 9, s.1-15.
Münte, T. F., Altenmüller & Jäncke, L., 2002. The musician’s brain as a model of neuroplasticity. Nature Reviews Neuroscience 3, 473-478
Salmenkangas, J. 2010. Kuorolaulu hyvinvoinnin edistäjänä. Proseminaarityö, Jyväskylän yliopisto; https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/24583/Salmenkangas_Kand.
pdf?sequence=1&isAllowed=y
Vähäkangas, K. 2002. Kuvia kuorosta. Näkökulmia kuoron dynamiikkaa ja rakenteisiin. Musiikkitieteen pro gradu –tutkielma. Taiteiden tutkimuksen laitos. Helsingin yliopisto.