Pinja Perttunen, candominolainen 2017–
“Esitä kuin tämä olisi sinun oma sävellyksesi! Sanotaankin aika usein, että muusikko on säveltäjän suurlähettiläs.”
Kuorossa laulamisessa ei ole kyse vain laulamisesta. Kyse on muiden kuorolaisten kuuntelemisesta ja oman äänen soinnittamisesta muiden ääniin. Tämän lisäksi kuorolaulaja luo myös tunnelmaa. Eleet, ilmeet, kehonkieli ja silmät kertovat yhtä paljon kuin esitettävän laulun sanat.
Tätä kaikkea harjoittelemme paljon kuorona. Tutustumme kappaleeseen, syvennymme sen viestiin ja ennen kaikkea luomme mielikuvia. Sillä on merkitystä, miten laulamme eli välitämme viestiä. Erityisesti laulaessamme vierailla kielillä, on teoksen sanoman ymmärtäminen tärkeää. Sen lisäksi, että käännämme tekstit suomeksi ja tutustumme kunkin kielen lausuntaan, on harjoittelussa isossa roolissa taiteellisen johtajan, Esko Kallion luomat mielikuvat. Treeneissä parhaimmat lausahdukset päätyvätkin nuottien reunoille kirjoitettuna.
“Kun lauletaan englanniksi, niin ääntämisen pikkuiset yksityiskohdat vaikuttavat kokonaisuuteen kuin sopivat mausteet ruokaan.”
Tämä syksynä olemme valmistautuneet pääasiassa marraskuun ensimmäisen päivän Grandominon paluu
-konserttiin. Konsertin ajankohta, pyhäinpäivän aatto, on määritellyt ohjelmistoa ja onkin tärkeää, että olemme kuorona luomassa iltaan sopivaa tunnelmaa.
“Tässä osassa noustaan kuorona 10 cm maanpinnan yläpuolelle leijumaan!”
Konsertin suurin teos on virolaisen säveltäjän Tõnu Kõrvitsin Kreegi vihik (Kreekin muistivihko) jousiorkesterille ja kuorolle. Cyrillus Kreek keräsi virolaisia kansanlauluja ja teki niistä satoja kuorosovituksia, ja Tõnu Kõrvits on teoksessaan tehnyt omat sovituksensa kahdeksasta Kreekin kokoamasta kansankoraalista. Osien joukossa on niin iltahymniä kuin jouluakin kohti kurottavaa tekstiä.
Muistivihon kohdalla nuotteihin on kirjoitettu muun muassa seuraavaa:
“Tässä kohdassa minun murheet painavat harteilla ainakin 100 kiloa!”
“Rauhaa”, “jytyä”, “rehevää”, “isoa soundia”, “magic-kupla”, “dramaattista”, “ei kiire.”
Itselleni lempilaulettavaksi tänä syksynä on muodostunut Ralph Vaughan Williamsin harvemmin esitetyn, kaksoiskuorolle ja solisteille sävelletyn g-mollimessun osat. Messun toinen osa, Gloria in excelsis, alkaa solistiosuudella, jota seuraa hetki, jossa on “koko maapallon kokoinen rauha”. Pian tämän rauhan jälkeen on aika trumpettien ( – siis laulaa kuin soivat trumpetit!). Kappaleen puolivälissä Esko on puolestaan kehottanut hiljentymään ja laulamaan ilmoille “pieniä rukouksia”, jota seuraa “artikulaatioltaan Bachmainen” osuus.
Saman teoksen Agnus Dei -osassa taas taikasanana ilmestysmäisen tunnelman luomisessa on ollut “ei söpö pörröinen karitsa”, jonka kontrastina muutamaa tahtia myöhemmin “maailman kaunein melodia ilmestyy kuin tyhjästä”.
Nuoren brittisäveltäjän Owain Parkin laajassa sävellyksessä Phos Hilaron, Grandomino-kokoonpano jakaantuu erilaisiin toisiaan täydentäviin osakuoroihin. “Ilonvaloa” loistavassa ehtoohymnissä muun muassa luodaan kuuntelevaa tunnelmaa ja piirretään tekstiä kynän kärjellä, varovaisestikin. Osakuorot kuitenkin pääsevät hyvin erilaisiin tunnelmiin: toinen kokoonpano muodostaa meditatiivisilla repliikeillään saliin leijuvan suitsukepilven, kun taas toinen kuoro vastaa tähän partaterän terävillä vastauksilla, vyöryttäen muutaman tahdin jälkeen sanomansa tekstin voimalla.
Konsertti päättyy kuitenkin rauhaan, hiljaisuuteen, yksinkertaisuuteen, valoon – siihen kaikkeen, mitä varmasti jokainen marraskuun pimeydessä kaipaa!
Grandomino, eli Candomino ja alumnilaulajat, tekee paluu 1.11. klo 19 Espoon tuomiokirkossa. Liput 18/13 € ennakkoon Candominon verkkokaupasta ja ovelta tuntia ennen. Lämpimästi tervetuloa konserttiin!