Matti-Veikko Kuusi, mikkeliläinen urkuri ja alkuvuosien candominolainen
Tauno Satomaa taivutteli minut mukaan Etelä-Espoon seurakunnan nuorten kuoroon pikkuserkkujeni Sampo ja Seppo Suihkon kaveriksi. Sopraanoja ja alttoja saatiin helposti, mutta meitä poikia oli erikseen kutsuttava. Siinä joukossa oli hauska laulaa ja olla. Tauno osasi asettaa meille sopivia, innostavia haasteita. Taunolla oli myös oikea palo saada kuoro kehittymään jatkuvasti. Lauloimme Buxtehuden kantaattia Cantate Domino. Siitä muotoutui kuoron nimeksi Candomino.
Tunsin olevani soittaja. Tunsin oloni kotoisimmaksi päästessäni pianon, urkujen tai cembalon ääreen kuoron laulaessa Taunon johdolla. Soittotaitoni eteni aina urkudiplomiin ja ensikonserttiin asti.
Olen tehnyt elämäntyöni kanttorina, aluksi Espoossa, sitten 36 vuotta Mikkelissä. Mielestäni kanttorin tulee olla erityisesti musiikkia rakastavien ihmisten parissa. Olen johtanut seurakunnan lapsikuoroja, nuorisokuoroa, kirkkokuoroa, eläkeläiskuoroa ja Siionin virsiä laulavien kuoroa. Tämä on ollut melkoista opettelua, kaikki kun ovat niin erilaisia johtaa. Lasten kanssa kaikki luova toiminta oli hauskaa, heiltä löytyi ideoita loputtomiin. Johtamisessa on kyse siitä, miten saada paras mahdollinen tulos juuri tästä laulajistosta. Sopivan vaativa, mutta toteutettavissa oleva, ohjelmisto sekä hyvät harjoitusmetodit luovat innostuksen kuorolaisissa. Kotiin lähdemme virkistyneinä.
Mikkelin kokoisessa kaupungissa on selvää, että kanttori pitää yhteyttä myös seurakunnan ulkopuoliseen musiikkitoimintaan. En olisi etukäteen voinut uskoa, että johdan oopperakuoroa. Niin vain kävi, että valmensin kuoron 15 näyttämöteokseen. Vaikuttavaa oli nähdä kuorolaisten suuri into yhteisen päämäärän saavuttamiseksi: kuorolaulun lisäksi tehtiin talkoilla pukuja ja lavasteita, kerättiin rahaa kalliin produktion hyväksi monin tempauksin. Teos tuli tutuksi myös kuorolaisten perheille, naapureille ja työtovereille – se oli yleinen puheenaihe joka puolella.
Mikkelin Kamarikuoron sain nostetuksi sille tasolle, että kykenimme esittämään J.S. Bachin Johannespassion ja koko Jouluoratorion. Haydnin Luominen tehtiin yhteisesti Jyväskylän Cantinovumin ja Mikkelin orkesterin kanssa, Eric-Olof Södeströmin johtaessa. Merkittävän työn kuoromme äänenkäytön osalta teki puolisoni Riitta, hänkin Candominon laulajia. Kamarikuoron hiipumisen jälkeen perustin v.1999 Rovastikuntakuoron, joka on jatkanut suurten kirkkomusiikkiteosten linjaa.
Aloitin kuorolaisena, koska miesääniä oli vaikea saada kuoroon. Jäätyäni eläkkeelle olen saanut kutsun tulla laulajaksi jumalanpalvelusmusiikkia laulavaan pieneen kuoroon – samasta syystä. Mielelläni menen mukaan – ilahduttaa ja ihmetyttää, että vielä kelpaan!
kuvat Mauritz Hellström (2012)
Candominoon voi edelleen hakea kaudelle 2017 – erityisesti miesääniä tarvitaan!
Hae kuoroon